Oman elämän värityskirja

Ensimmäisen tatuointini hankin 14-vuotiaana. Jep, aikas junnu olin ja monella varmasti on mielipiteensä asiasta: tuon ikäisenä ottaa mitä sattuu, kuvasta ei pidä enään myöhemmin ja alkaa kaduttaa, blaa blaa. No, minulle ei näin onneksi ole käynyt. Ensimmäinen tatuointini on alaselässä, sellainen maapallosemitribaalihässäkkä. Tällä hetkellä en ehkä samaa kuvaa valitsisi, mutta yhtä kaikki rakastan ensimmäistä kuvaani edelleen yhtä paljon kuin silloin ottaessa. Kuva on kasvanut minuun ja muistuttaa aina katkeran suloisista teinivuosista ja siitä kapinasta. Minulle tatuoinnit ovat muistoja, palasia elämästä, joita kannan mukanani näkyvämmin kuin toiset. Ne ovat osa minua.

Toinen tatuointi sitten hakattiin ihoon kun olin 17-vuotias. Kuvan suunnitteli ja piirsi hyvä ystäväni. Yläselkään ilmestyneellä lohikäärmellä ei tiettyä merkitystä ole, sillä hetkellä oli tärkeää, ja on edelleen, että saan ihooni ikuistettua jotain taiteilija ystäväni tekemää. Tämän tatuoinnin jatkaminen on mahdollisesti seuraava projektini, värit ainakin täytyisi laittaa uusiksi.

Kolmantena ihooni ilmestyi Etelä-Afrikassa otettu tatuointi. Kuva on yllätys yllätys Afrikka. Tämä on ikuinen muisto upeasta vaihtarivuodesta Afrikassa ja muistuttaa niistä ihmisistä joihin siellä tutustuin. Otimme vaihtariporukalla kaikki tuon samaisen tatuoinnin, eri paikkoihin tosin, minulta se löytyy nilkasta.

19-vuotis syntymäpäivälahjaksi kustansin itselleni neljännen tatuoinnin. Vasempaan ranteeseen ilmestyi kolme tähteä. Nämä tähdet edustavat kolmea hyvää ystävääni, he kolme ovat olleet elämässäni ihan pienestä pitäen.

Jalkapöytään ilmestyi teatterinaamarit. Olin haaveillut niistä jo jonkin aikaa. Minulle ne edustavat rakkauttani teatteriin, mutta myös sitä, kuinka elämästä tulisi nauttia nyt tässä hetkessä ja murehtia myöhemmin. Vastuutonta ehkäpä, mutta Laugh now, cry later -ajattelutapa sopii ainakin minulle.

Seuraavaksi toinen ranne sai myös mustetta koristuksekseen. Ranteen ympäröi nyt latinan kielinen teksti Ars Longa Vita Brevis eli taide pitkä elämä lyhyt. Taide on minulle tärkeä asia kaikissa muodoissaan ja tämä lause muistuttaa taiteen voimasta, siitä kuinka suuri taide jää elämään ihmiselon loputtua. Taide on pidempää kuin elämä. Syvällistä.

Tämän jälkeen aloitettiin sitten ikuisuusprojekti eli full sleeven tekeminen. Olen ollut luonteeni vastaisesti kärsivällinen, sillä käsi ei ole vieläkään valmis eikä varmaan ihan äkkiä valmistukkaan, mutta hienolta se silti näyttää, tämän projektin takia rakastuin lopullisesti old school-tyylisiin tatuointeihin. Sieltä löytyy vaikka ja mitä, joten en ala kaikkien kuvien tarkoituksia kummemmin selittelemään. Muutamaa kommentoideksani, käsivarresta löytyvä timantti on tuomassa hyvää onnea, kaksi pääskystä olkapäässä kuvastavat sitä, kuinka minulla on monta kotia (täällä ja Afrikassa), kukat taas ovat ystäviäni, merenneito taas edustaa kauneutta, alleihin taiteiltu my little pony taas lapsellisuuttani.

Toiseen olkapäähän ilmestyi vastikään seitsemän maatuskaa. Näihin oli monta syytä. Ensimmäisenä maatuskojen esteettisyys. Ne ovat mielestäni mielettömän kauniita. Toisekseen maatuska-sana on hellittelynimi äidistä ja halusin jotain muistuttamaan äidistäni. Kolmanneksi, pariton määrä maatuskoita edustaa jatkuvaa elämää.

Viimeisimpänä niskaan ilmestyi pataässä. Jokaisella pitää olla mukanaan aina yksi ässä, jonka voi sitten vetäistä sopivalla hetkellä esiin. Pataässä edustaa minulle myös sitä, etten pelkää muutoksia ja jonkin elämänvaiheen päätymistä.


Hah, tämä on varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun selitän näin tyhjentävästi tatuointieni merkityksistä. Vihaan nimittäin sitä, kun ihmiset kysyvät mitä tatuoiniti tarkoittavat ja yleensä vastaankin, etteivät mitään. Kaiken muun ohella ne ovat minulle kauniita kuvia, joita haluan kantaa mukanani enkä ole mielestäni velvollinen selittelemään niiden alkuperää tai tarkoitusta kellekkään, tatuointi on sen verran henkilökohtainen asia, vaikka se usein näkyykin. Huoh, hankala selittää mitä tässä ajan takaa.

Kuvia on varmasti vielä tulossa nahkaan lisää, niihin jää himo. Monen näköistä suunnitelmaa on, beatboxia käteen, elämän puuta jalkaan, lisää pelikortteja. Tästä värityskirjasta ei sivut lopu.