Laulan sulle tämän laulun

On aivan käsittämätöntä, miten musiikki voi saada tietyt tunteet palautumaan niin elävästi. Esimerkiksi Tehosekoitinta kuunnellessa (viime kesän parhaat musitot liittyvät kyseiseen bändiin, oi että, vieläkin hymyilyttää :)) samat vapauden, riemun, ilon ja surunkin tunteet valtaavat mieleni samalla tavalla nyt kuin kesälläkin. Muistan tilanteet, joissa tietyt kappaleet soivat, täysin kristallin kirkkaana samoin kuin niihin kuuluvat tuntemukset.

Minulle musiikki on lähes yhtä sama asia kuin muistot. Elämässäni musiikki liittyy aina johonkin, oli se sitten hyvää tai huonoa; kaameimmat discojytkytykset tuovat työyöt mieleen, Juice kuulu ehdottomasti Jyväskylä-Nivala välille, Beatles on yhtä kuin Asta, punkku ja aatokset siitä millä vuosikymmenellä meidän olisi pitänyt syntyä, että oltaisiin kävelty 60-luvulla ilman kenkiä ja vesikierteet nousevat silmiini joka kerta vieläkin kun kuulen yo-juhalassani esitetyn Maailma on sun-biisin. Yleensäkkin kaikissa asioissa jotka muistan, soi jonkinlainen taustamusiikki. Ovatko ne siis muistoja musiikilla vai muistoja musiikista?

Olen myös pohtinut musiikin taikaa. Jokainen taiteilija, joka musiikkia säveltää tai sanoittaa, usein tekee sitä itselleen. Hän kokoaa siihen omat sekalaiset ajatuksena, tuo tuskaansa tai rakkauttaan esille tai kertoo omasta henkilökohtaisesta sielunmaailmastaan. Jokainen laulu on jonkun henkilökohtainen hengentuote. Silti se voi tulla monelle muulle ihan yhtälailla tärkeäksi ja henkilökohtaiseksi. Eläköön tulkinnanvapaus!! Itselleni esimerkiksi tärkeitä kappaleita ovat Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt- ja Kaija Koon Jos sua ei ois ollut-kappaleet. Molemmat kertovat tekijälleen ja esittäjälleen rakkaudesta, minulle ne ovat ylistyksiä ystävyydestä. Hetken tie on kevyt-biisi on kuin suoraan kirjoitettu parhaan ystäväni ja minun suhteesta, Jos sua ei ois ollut taas kertoo menehtyneestä ystävästäni. Musiikki on ihmeellinen taiteenlaji, siitä voi jokainen tehdä itselleen henkilökohtaista.

Tämän perusteella on minun mennä nyt sanomaan jotain musiikkia huonoksi, mutta silti sen teen. Tiedän, ehkä hieman tekopyhää aiemman sepustuksen jälkeen mutta niin vain on. Eiväthän kaikki muistot voi olla hyviä. Ja sitäpaitsi Lauri Tähkä on ihan oikeasti paska.


Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.

Tehosekoitin-Hetken tie on kevyt

Uneton Seattlessa, rytmitajuton Jyväskylässä

Olen täysin rytmitajuton ihminen, myönnän sen. Nimittäin unirytmitajuton. Yhden yön valvomisen seurauksena on vähintään viikon kestävä yöpöllönä kukkuminen, nukkumaan meno-ajat eivät ole lähellekkään inhimillisiä. Kouluakin kun pitäisi jaksaa käydä ja joskus jopa sinne aikaisin herätä (täytyy olla äärimmäisen sadistinen ihminen, kun laittaa lukujärjestyksen täyteen aikaisia herätyksiä).

Tämä ruljanssi alkaa yleensä sunnutaina tai viimeistään maanantaina. Syyttävä sormi kuitenkin kohdistuu joka kerralla kuningas alkoholiin: valvominen johtuu joko kosteista illoista ja niitä seuranneista liskodiskoista tai sitten baarin huuruissa vietetyn työillan jälkeisestä ajantajunnan menettämisestä. Valvomista jatkuu koko viikon, sillä yksiäkään täysiä yöunia ei tule. Sitä joko herää "liian aikaisin" ja lähes vaipuu päiväuneen iltapäivällä (mikä taas verottaa nukkumamenoajan saapumista illemmalla) tai lintsaamisen houkutus kasvaa liian suureksi ja neitokainen jatkaa sata vuotista untaan ainakin siihen kahteen kolmeen iltapäivällä.

Toisaalta koko päivän "menettäminen" ei minua haittaa, ainakaan jos se johtuu liian myöhään nukkumisesta. Päinvastoin, onko mitään ihanempaa kuin herätä suoraan lounaalle, telkkarin lempisarjani alkavat tavallaan aiemmin ja kukapa oikeasti haluaa herätä pimeään ja masentavaan aamuun? Koska siis päivällä on tosiaan valoisampaa... :P Muutenkin yöeläjän elämä sopii minulle paremmin; toimin paljon paremmin yöllä, parhaat ideat syntyvät yön pimeinä tunteina ja muutenkin yleinen fiilis yöllä on rauhallisempaa. Koitappa joskus viettää koko päivä kotona ihan neljän seinän sisällä, olosi on levottomampi kuin jos tekisit saman yöllä. Alitajuisesti muiden ihmisten päivän kiire on aistittavissa ja kasvattaa stressiä. Itse harvemmin öisin stressaan.

Mistä tämä unirytmin päälaellaan olemisen paheksunta sitten johtuu? Miksi on väärin, että valvon yöt ja nukun päivät tai että haluan viipyä sängyssä pitkälle iltapäivään ja hoitaa asiani yöllä? Syntipukin paikan saa tällä kertaa yhteiskunta. Meille uskotellaan pienestä pitäen, että ainoa oikea aika toimia ja elää on päiväsaika ja siksi kaikilla tulisi olla niinsanottu normaali unirytmi, herätä aamulla aikaisin ja mennä illalla ajoissa nukkumaan. Enhän minäkään unirytmistäni muuten välittäisi, ellei yhteiskunta asettaisi näitä paineita: koulua täytyy käydä päivisin, kaupat ja virastot ovat auki päivisin jne jne. Ai miksi? Koska kaikki ääliöt haluavat nousta aikaisin aamulla. Ei seksi tätä maailmaa pyöritä, eikä sitä tee rahakaan vaan unirytmi. Tasa-arvon nimissä vaadinkin nyt, että kaikki palvelut kirjastoista kauppoihin ja kouluista päiväkoteihin laajentavat palveluaikaansa 24 tuntisiksi. Maailmasta eivät ihmiset lopu, meitä unirytmittömiä löytyy monia satoja, tuhansia miksei jopa miljoonia, jotka haluamme elää ja herätä silloin kuin huvittaa ja nukkua tasan niin pitkään ja silloin kun huvittaa. Ihmisten stressitaso laskisi huomattavasti, kun mahdollista toiminta-aikaa annettaisiin tosiaan se 24 tuntia vuorokaudessa, hoidat asiasi silloin kun jaksat. Pois kaikki yölisät ja yölipun hinnat, vuorokauden aikojen täytyy olla tasavertaisia keskenään!

Tällä hetkellä olen valvonut noin 26 tuntia 28 minuuttia putkeen, minulla ei ole juurikaan mielikuvaa siitä mitä äsken olen kirjoittanut tai onko siinä minkään näköistä päätä taikka häntää. Vitutuskäyrä alkaa kohoamaan hurjiin lukemiin, koska en voi vielä nukkua, sillä MINUN TÄYTYY KORJATA UNIRYTMINI JA HERÄTÄ AIKAISIN AAMULLA. Että eipä meikäläinen ainakaan nuku mitään Ruususen unta perkele. Tämänkin kirjoitin, etten nukahtaisi.

Baarikäyttäytymisen ABC

Jo peruskoulujen opetussuunnitelmaan tulisi lisätä baarkäyttäytymisen perusteita opettava opintojakso, jota sitten lukion ja/tai ammattikoulun aikana jokainen voisi omien mieltymyksiensä mukaan syventää tai olla syventämättä. Kuitenkin, jokaisen pikku-Pirkon ja Paavon tulisi ennen täysi-ikäisyyttään tiedostaa ainakin seuraavat asiat:

1. On täysin OK kutsua baarin työntekijöitä kaikilla erilaisilla nimillä. Varsinkin "huora", "lehmä", "ämmä", "kusipää" ja "homo" ovat oikein suotuisia ja toivottuja nimityksiä. Rakkaalla lapsellahan on monta lempinimeä. Käytä esimerkiksi näin "Vitun huora, anna pillua!" tai "Vitun homo, tää kalja on ihan lämmintä!"

2. Rahan käyttäminen baarireissulla on ihan täysin vapaaehtoista. Maksat mistä haluat ja alennukset ovat taatut ainakin jos tiedät työntekijöiden nimet (ilmaiseksi kaiken saat käyttämällä yllämainittuja lempinimiä tai vaikkapa kastamalla työntekijät uudestaan, minäkin olen paljon mielummin vaikka se Liisa joksi minua aina kutsut). Onhan se nyt oikeasti ihan kohtuutonta ja varsinkin noloa pyytää asiakkailta maksua mistään. Kaupan kassallakin saat sen toisen maitopurkin ilmaiseksi kinuamalla, miksi et siis baarissa sitä kaveria sisään yhden lipun hinnalla tai kahta paukkua yhden hinnalla. Kassan täsmääminen on meille ihan sama ja voin myös laittaa sen sinulta puuttuvan euron ihan mielelläni omista rahoistani siihen kassaan.

3. Baarityöntekijät ovat töissä täysin asiakkaan tarpeita varten. Tämä sisältää normaalin palvelun lisäksi kaikenlaisen kourinnan ja lähentelyn kohteena olemisen, on ihanaa kun haluat kouria tissejäni narikassa. Paidan otan myös pois päältä sitä pyydettäessä. Pääsylipun hintaan kuuluu luonnollisesti mukaan myös pääsy jokaisen työntekijän pöksyihin. Tipin jättäminen on varma saanti, lähden illalla mielelläni mukaasi ja pyyhin jopa oksennukset suupielistäsi. Olet myös oikeasti aika salapoliisi, en ole itse huomannut isoja tissejäni ennen kuin siitä huomautat noin viisitoista kertaa.

4. Asiakas on aina oikeassa. Sinä et hukannut sitä narikkalappua, minä hukkasin sen puolestasi tai jätin jopa antamatta sen sinulle, tahallaan tietenkin. Tiskillä sinua kusetetaan koko ajan, saat varmasti ainakin puoli millilitraa vähemmän viinaa kuin edellinen asiakas. Et myöskään lattialla makaessasi ole liian humalassa, baarimikko vain vittuilee sinulle kun ei suostu enään tarjoilemaan. Vitun kusipää kun on.

5. Baarissa voi tehdä monia asioita mitä kotonakin ja monia, mitä kotona ei (toivottavasti) tehdä. Lattioille voi oksentaa, kusta, sylkeä ja kaataa viinaa. Mielellämme siivoamme ne puolestasi, baarihan on täysihoitola. Kaikenlainen roskaaminen on sallittua, mitä enemmän sitä parempi. Laseja voit myös heittää lattiaan, sitä varten ne siellä ovat. Baariin voit tulla myös nukkumaan tai nussimaan, ei sitä kotona aina jaksa tehdä. Sisällä voit toki tupakoida, tumppien ja nuuskamällien heittäminen lattialle tai lasin pohjalle on myös must.

6. Samoin kuin baarityöntekijät ja heidän palvelunsa, pääsylipun hintaan kuuluu myös kaikki baarin irtaimisto. Tuleehan se halvemmaksi kerätä uusi lasisarja baarista, meillä niitä on miljoonia ja ne ovat ilmaisia, laita taskuun vaan. Voit pitää irtaimistoa vähän niinkuin muropakettien sisältä löytyvinä leluina, ilmaislahjoja ja kaupanpäällisiä.

7. Baari on vähän niinkuin Villi Länsi. Mitkään lait eivät siellä päde. Portsarit vain vittuuksillaan eivät päästä sen juoman kanssa ulos, vievät sinut ulos vaikka et ole vielä edes kännissä (halusit vain auttaa meitä ja lakaista lattiaa naamallasi ja sitä paitsi baarissahan sai nukkua!). Tapella saa, ja sehän oli kuitenkin ihan täysin sen toisen vika. Heitä vaikka kaksi euroa niin pääset varmasti takaisin sisään. Niitä papereita kysytään myös ihan tahallaan, 19-vuotias on jo vanha! Ja olithan sinä siellä viime viikonloppunakin kun täytit 18, siis hei daa!

8. Muista, että baarin työntekijät eivät missään vaiheessa tiedä mitä ovat tekemässä. Tiskillä ei ole mitään logiikkaa, aina on juuri sinun vuorosi, sinun ylitsesi hypätään vain koska baarimikko on niin auttamattoman tyhmä. Sisäänkään ei tarvi jonottaa, kaikki voivat etuilla kaikkia. Tai jos joku on oikeasti erehtynyt jonottamaan omaa vuoroaan, se tarkoittaa että sinun ei tarvitse maksaa sisälle ollenkaan. Loogista. Mutta emmehän me tuota ymmärrä, me ollaan vaan töissä.

9. Me työntekijät muistamme sinut tottakai samoin kuin kaikki kaverisi ja tavarasi. Oikeasti tiedän mihin se Mikko meni ja missä se on, samoin kuin muistamme juuri sen sinun mustan toppatakkisi kaikkien niiden satojen takkien seasta, varsinkin jos emme juuri itse ottaneet sitä säilöön. Laukun, puhelimen tai paukun sijainti on meillä myös tiedossa. Emme vain tahallaan kerro sitä sinulle.

10. Alle euron tipit eivät ole vittuilua.