Skate or die.

Tänään sain seinälle vihdoin ja viimein ystäväni Sassan maalaaman taulun. Ostin tuon teoksen viime kesänä ja vasta nyt löytyi tarpeeksi seinätilaa sille. Ihana maalaus, mallina on käytetty muutama kesä sitten Nivalan skeittiparkilla otettua kuvaa ja mallina on Jani. Sopii niin hyvin mun kämpän väreihin (eli tähän värioksennukseen) ja muutenkin tuon maalauksen tyyli on niin hassu, että se on kuin tehty tänne. Skeittipojat rok.

Kot kot

Mistä kanan munat tulee? Siis mistä reiästä? Ja missä ne kanojen värkit on?

Lights, camera, action!

Viime viikonloppu oli ehkä maailman oudoin: perjantai tuli vietettyä porukoiden kanssa baareilemassa ja ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan vietin lauantai-illan ihan kokonaan kotosalla ihan vaan löhöten (miksi tuo lause kuulostaa tyhmältä? No, ihan sama). Lauantain päätin sitten pyhittää leffojen katselulle.

Liityin joskus vuonna nakki ja peruna Home-enterin leffaklubiin ja en ikinä muista perua noita leffoja, niin dvd-hyllystä löytyy vähän kaikenlaista. Päätinkin siis ensimmäisenä katsoa tämän kuun paketin leffat ja aloitin (500) Days of Summer-pätkästä. Ja voi luoja mikä leffa! Tykkäsin ihan hirmuisesti, kyseessä ei todellakaan ollut mikään tavallinen romanttinen komedia. Kerrontaa ei oltu tehty kronologisesti, mistä tykkäsin. Tunnelma oli aidon tuntuinen, ei semmoista ällöä siirappista paskaa, mitä tällaisistä jenkkileffoista yleensä löytyy. Pääpari eli Joseph Gordon Lewit ja iki-ihana Zooey Deschanel olivat ihanan luontevia ja toivat mielestäni omanlaisen "outoudensa" (mulla pyörii vaan englannin kielen sana corky mielessä koko ajan) tähän leffaan, molemmat kun eivät ole semmoisia siirappisia babyfaceja. Ne on babyfaceja, joissa on särmää, sehän se sana on! Ainoastaan toi Lewit ahdisti ihan semisti, kun oon tottunu siihen jotenkin semmoisena teininä, kiitos Kolmas kivi Auringosta-sarjan. Musiikit meni kyllä kanssa tässä leffassa ihan kohilleen, samoin kuin värimaailma ja muut pikkuratkaisut. Jostain kumman syystä mulle tuli tästä leffasta ihan älyttömät Juno-vibat.


























Toisena koneeseen lähti pyörimään Lomaterapiaa. Ihan hirveää paskaa. Jo idea oli huono, vitsit paskoja ja loppuratkaisu niin selvä jo dvd-kotelon kannet avatessa. No, niinhän se on useimmiten tällaisten leffojen kohdalla, mutta kun tästä ei oikein löytynyt mitään positiivista. Tai no, oli niillä ihan hienot huvilat siellä saarella ja ne pikkupojat oli ihan suloisia. Ainoa semi-hauska kohtakin liittyi näihin pikkupoikiin. Ahdistusta aiheuttaa se, että Malin Åkermanilla on kotelon kannessa blondit hiukset ja itse leffassa sitten punaiset. Joo, tyhmää mutta ahdistaa silti. Eikö ole sen vertaa edes viitsitty panostaa, että päänäyttelijöiden ulkonäkö matchaisi kannessa ja leffassa? Vähän sama kuin laittaisi Renee Zellwegeristä anorektikkokuvia Bridget Jones-leffojen kansiin.



Tämän pettmyksen jälkeen lähti pyörimään jo aiemmin nähty varma valinta eli Vicky Cristina Barcelona. Rakastan rakastan RAKASTAN tätä Woody Allenin leffaa. Kaikki on niin kohdallaan: äärettömän lahjakkaat näyttelijät, kerronta, tunnelma, värit, musiikki, tarina. Rakastan sitä tapaa, miten tässä leffassa monesti tapahtumien taustat korostavat esitettyjä tunnetiloja. Javier Bardem on niin syötävän ihana ja Penelope Cruz niin valloittava, tämä nainen onnistuu joka leffassa taidoillaan ja karismallaan, yksi kaikkine aikojen lempinäyttelijöistäni. Leffa on niin hyvä, ettei edes yleensä ärsytystä aiheuttava Scarlett Johansson vituta yhtään, päin vastoin, tykkään siitäkin. Aina kun tätä leffaa kattoo, niin tekee niin mieli lähteä itsekkin vaeltelemaan kesäiseen Espanjaan, voi voi voi.

Madhouse

No niin, nyt se sitten tapahtui. Sain huostaani jotain elävää, jonka toden näköisesti tapan hyvinkin äkkiä. Isi siis osti mulle ensimmäisen viherkasvini. Se on joku palmu, ei mitään hajua "minkä merkkinen, mutta ihan nätti. No, se on nyt asustellut täällä mun kämppiksenä nyt huimat kaksi päivää ilman mitään suurempia vahinkoja, niin innostuin sitten hankkimaan lisää rehuja. Kävin hakemassa Salix Helvetica-kasvin eli alppipajun (kai :D). Se näyttää jo valmiiksi kuolleelta risulta, niin en hirveitä suorituspaineita ota sen hoitamisesta. Ilmeisesti siihen pitäisi jonkin näköisiä kukkasia tulla, kai. Noille kaveriksi lähti vielä kaupasta matkaan yrttipurkkeja, eli ikkunalaudalla on nyt kasvamassa persiljaa, basilikaa ja ruohosipulia. Mitään noista en käytä (basilikaa silloin tällöin), eli aika turha ostos, mutta nuo purkit oli niin kivat. Ajattelin, että en ehkä tapa kasviraukkoja niin nopeaa, jos niillä on enemmän persoonaa. Annoin niille siis nimet. Nyt neiti Turusen lisäksi asunnossa majailee komisaario Palmu, Helli, Max, Moritz ja Felix. Saapas nähdä milloin ne rupeaa mulle vastailemaan takaisin kun niille juttelen...

komisaario Palmu

Helli


















Max, Moritz ja Felix

Toinen asia minkä hankin, oli seinäkello. Se on sinällään yllättävää, etten ole omistanut toimivaa kelloa vuosi kausiin.


Tuohonkin menee hetki varmaan tottua, kuulen sen naksutuksen muka koko ajan tosi ärsyttävänä.

Oon tässä nyt pari päivää ollu suurien filosofisten kysymysten äärellä, nimittäin siivoamisen suhteen. Täällä kämpässä on siistiä, uskokaa tai älkää. No ehkä semmoinen kevyt sotku eli muutama vaate lattialla, mutta muuten tosiaan siistiä. Mutta niin asiaan. Vihaan siivoamista ja oon ihan äänen miettiny, miten ei tarvitsisi siivota edes sitä paria kertaa viikossa. Sain tähän semmoisen vastauksen, että korjaa jälkesi aina sen jälkeen kun olet jotain tehnyt, niin ei tarvi siivota niin usein. Mutta siis eikö tuo sitten olisi sitä, että siivoaisin joka päivä? Ihan perseestä.

Jos joku tuntee nyt pakottavaa tarvetta soittaa valkotakkiset tai poliisit hakemaan mut täältä, ihan vaan siksi, että mulla on viherrehuja tai että pohdin siivoamista, niin antaa palaa, mä lähden suosiolla. Itseäkin nimittäin pelottaa.

Tee-se-itse-vauva

No niin, nyt sitten vähän todisteita siitä, että oon tehny tänään muutakin, kuin töitä, rypeny sinkkuudessa ja kauhistellu sekä pyykkejä että tiskejä. Samalla meiningillä kuin aiemminkin (eli painovärit ja c-kasetti) tein kummipojalle tällaisen bodyn

Tommoset c-kasetti vaipat olis kyllä aika rok. Kehittelemisen arvoinen idea.

Mies on ihmislajin edustaja, jolla on siitin eli penis TÄMÄN MINÄ TARVIN!

Ostin eilen monitoimikoneen eli samassa paketissa tulostin, monistuskone ja skanneri. No, ensimmäinen ongelma oli koneen saaminen ulos laatikosta. Se kun oli teipattu niin kierolla tavalla kiinni ja täynnä styroksia, ettei konetta oikein pystynyt ulos vetämään muutoin kuin väkivallalla. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis paketin repiminen rikki ja siten murtautuminen koneen kimppuun. Tuloksena katkenneet kynnet.
Sitten alkoi koneen asennus. Osasin asentaa oikean kielen ja värikasetit (muutaman yrityksen jälkeen onnistui, ne piti ilmeisesti painaa ihan pohjaan asti...) mutta siinäpä se sitten olikin. Mun aivot ei vaan riitä noihin käsikirjoihin, oikeasti, en saa tuohon laitteeseen edes paperia laitettua oikein.
Tämä sai minut pohtimaan sitä, että tosiaan taidan tarvita poikaystävän. Ankaran pohdinnan jälkeen syitä löytyi useampia:

1. KAIKENLAISET IHMEELLISET JA KÄSITTÄMÄTTÖMÄT LAITTEET JA NIIDEN ASENNUS

Niin kuin aiemmin jo mainitsin, ei mun aivot riitä minkään vempeleiden asentamiseen. Jossain kohdin se aina tökkää. Telkkarin asennukset (ei näy kaikki kanavat!!), tietokonejutskut jne jne. Miehillä vaan sattuu usein olemaan nuo taidot vähän paremmin halussa kuin naisilla. Muuton yhteydessä jouduin soittelemaan ympäri maakuntaa, että saan yhden surkean dvd-soittimen kytkettyä telkkariin ja toimimaan. Samoin kuin eteisen lampun asennus. Ei riitä taidot eikä pituus.

2. PYYKIN PESU

Joo, tiedän, kuulostaa tosi oudolta, MUTTA tähän on ihan oikea syy. Viime viikolla joku hullu tuli soitteleen mun ovikelloa ja kuulin sitte jälkeen päin, että se on oikeasti joku ihme hiippari, joka nukkuu ihmisten rapuissa ja häiriköi ja muuta paskaa. No, nyt oon ihan täysin vakuuttunu siitä, että se on jääny viime viikosta asti majailemaan mun talon pyykkitupaan/varastoihin ja sitä ei ole kukaan muu huomannu siellä. Samoin olen vakuuttunu siitä, että se miekkonen haluaa puukottaa mua keuhkoon, syödä mun sisäelimet ja tehdä mun ihosta lampunvarjostimia (saisi muuten hienot näillä tatskoilla). Eli en siis käy pyykkituvassa pesemässä pyykkiä. Ainut ratkaisuhan tähän on se, että saan jonkun kaverin sinne pyykkäämään seuraksi. Mun logiikalla se äijä nimittäin hyökkää vain, jos oon yksin. No, kavereille ei viittis soitella "Moro, lähetkö pyykille?" eli tarvin poikaystävän, joka kuuliaisena suojelee mua siellä kun pesen pikkuhousujani.

3. RUOKA

Onko oikeasti mitään niin vittumaista, kuin se, että teet ihan ruokaa ja sitä jää ihan jumalattomat määrät yli? Itse kun olen kuulemma "nirso" (omasta mielestäni laatutietoinen), niin en kovin mielellään edes syö toista kertaa lämmitettyä ruokaa, saati sitten pakastettua. Siinä on vaan jotain ällöä. Eli tarvin sen sikapossu-poikaystävän, joka sitten syö sen "ylijäämä"-ruuan. Kaikki pakkauskoot kun kaupoissa meinaavat olla niin isoja, että niistä tulee väkisinkin suuria annoksia. Tai sitten pitää vaan jotenki saada Asta asumaan tänne, sen kanssa kun tulee aina syötyä neljän hengen edestä...

4. VIINA JA BAARIKÄYTTÄYTYMINEN

En usko toisen ihmisen viinan käytön rajoittamiseen, jos se pysyy kutakuinkin terveissä mittasuhteissa. Tämä johtuu ehkä lähinnä siitä, että yleensä (=aina) kun juon, oon tosiaan ihan naamat, nolaan itteni ja yleensä raahaan sieltä baarista sitten jonkun epäyhteiskuntakelpoisen yksilön mukaani tai vastaavasti katson sillä kuuluisalla perseenjako/hedelmäpeli-katseella sitä baarin selvä päisintä miekkosta ja nolaan ittenki. Poikaystävä siis eliminoisi känniaamujen morkkiksen ainakin noiden asioiden suhteen, koska sehän tottakai rakastaisi mua kun oon kännissä. Todennäköisesti tietäs myös mistä ja kenen kanssa herää, ellei tuu taas äkkilähtöä Norjaan baari-illan päätteeksi.

5. SEKSI

Tarviiko tätä edes selittää, seksi on kivaa ja parisuhteessa se on varmempaa kuin sinkkumarkkinoilla.

6. ÄRSYYNTYNEET KAVERIT JA PÄÄTÖKSEN TEKO

Soittelen outoihin aikoihin outoja asioita. Ihmiset ärsyyntyy siitä. Poikaystävällä olisi kuitenkin velvollisuus ja OIKEUS vastata näihin outoihin puheluihin. Oon myös ihan paska päättämään yhtään mistään oikeastaan, aina kaikkeen tarvii jonkun toisen mielipiteen. Hirveintä on mennä vuokraamaan leffaa yksin, kun en saa ikinä päätettyä, minkä leffan katsoisi. Poikaystävä olisi oikeinkin mainio päätöksenteko-prosessin osa, aina valmiina toinen mielipide. Paitsi jos se olisi semmoinen "Ihan mitä vaan sä haluat kulta, mulle käy kaikki mitä sä valitset kulta". No vittu kun siksi sinä oot olemassa, että päätät, en minä vittu osaa!

7. MUIDEN PARISUHTEET

Rakastan ystäväpariskuntiani ja heidän kanssaan on ihana viettää aikaa, mutta onko mitää kamalampaa, kuin juuttua illanviettoon monen pariskunnan kanssa ainoana sinkkuna? Kaikista muista puhutaan aina parina, mä tuun jotenki sitten extrana "Pekka ja Pirjo, Markku ja Maarit, Raimo ja Ritva, niin ja Tiina". Tulee välillä ylimääräinen olo. Tietyiltä ihmisiltä saa myös sellaisia ah, niin mainioita sääliä täynnä olevia katseita ja kommentteja, ihan vaan koska olen sinkku. Joo, ei se elämä silti siihen kaadu, mutta voisihan tuo nyt jo loppua. Tämä on perseestä myös huvipuistoissa, hirveä vatvominen että kuka istuu missäkin kun en mä aina halua istua sen kuppasen hikisen perheen isän viereen :O

8. LAHJAT

Joulu-, synttäri- ja muut kissan ristiäislahjat lisääntyisi ainakin sillä yhdellä paketilla. Ja saisi niitä sitten itsekkin ostaa lisää, on oikeasti aivan ihanaa ostaa ihmisille lahjoja.

9. MIELIPUOLISET PELOT= LIIAN VILKAS MIELIKUVITUS

Olen sairas, pelkään aivan kaikkea mahdollista, varsinkin yksin kämpillä pimeässä. Pelkään kaikkia pieniä ääniä, aukinaisia ikkunoita, sulejttuja ovia, pieniä lapsia, sitä hullua joka tappaa mut pyykkituvassa. Mielikuvitus lentää ja luo kaiken maailman kummajaisia ja mörköjä joka paikkaan. Tätä tapahtuu silloin kun on yksin. Olettaisin, että poikaystävän kanssa tulisi yövyttyä kohtuullisen paljon samassa paikassa eli silloin kaikki mielikuvituksen tuottamat mörrimöykyt vähentyisi tai niitä vastaan olisi paljon helpompi taistella. Tai sitten se murhaaja voisi tappaa sen poikaystävän ja mä pelastuisin, koska sitähän se ekana sängyssä iskisi puukolla, koska mä nukun mielummin seinän vierellä.

10. LIHOMINEN

Kaikki aina selittää, miten parisuhteessa rupeaa lihomaan, koska kaikki aika menee toisen kanssa hengailuun, mähöämiseen ja herkutteluun. Joo, tämä passaa mulle oikein hyvin, syöminen on parasta ja seurustellessa saisin ilmeisesti olla rauhassa läski. Mucho bueno.

Lourdes loves c-cassette

Tänään oon keskittyny kaikkeen muuhun paitsi työn tekoon, vitsaus siinä, että saa itse määrätä omat työaikansa eli periaatteessa saan pitää vapaata milloin huvittaa. Riskinä on kuitenkin sitten se, että työt kasaantuu aika ikävällä tavalla. Ihan täyttä lööbailu-päivää tästä ei kuitenkaan tullut, sillä sain jopa jotain aikaiseksi. Nenan kanssa käytiin vähän ostoksilla ja tultiinkin siihen tulokseen, että tavallaan ostokset ja tämän päivän tekemiset liittyy mun työhön, sillä ne pitää työvireen- ja motivaation korkealla. Kyllä kyllä, oikeasti.

Niin, elikkäs kaupasta tarttui mukaan erilaisia kangasvärejä, yli isoja t-paitoja, kangaskasseja ja luonnoslehtiö, kirpparilta sitten vielä c-kasetit messiin. Kävin myös porukoiden varastot tonkimassa ja sieltähän löytyi lapsuusajan piirrustussapluunoita aika läjä. Tällaista täällä tänään:

T-paidoista tosiaan rupesin tuunailemaan paitamekkoja. Värit löytyi paikallisesta kangaskaupasta/Tiimarista, paidat Halpa-Hallista, painamiseen sitten käytin kirpparilta hankittuja c-kasetteja ja roiskintaan lasten hammasharjaa. Sapluunoilla myös yritin toiseen mekkoon tähtiä tuputtaa, mutta niistä tuli aika möykkyjä. Liekkö sitten vika värissä, tuputtimessa vai tuputtajassa, en tiedä, mutta testailen sen kangaskassien kanssa myöhemmin.

Tässä siis tarvikkeita:

Sori, c-kasetista en jaksa räpsiä kuvaa... :P

Ja tällaista jälkeä syntyi:

Tästä paidasta tuota kaula-aukkoa taidan vähän isommaksi vielä leikellä kunhan painatukset kuivuu.



Tähän tosiaan noilla sapluunoilla koitin niitä tähtiä tuputtaa mutta möykkyjä tuli. Vaan eipä tuo haittaa.

Luonnoslehtiöstä taiteilin itelleni kalenterin. Oon ollu ihan totaalisen kyllästyny entiseen kalenteriin, se on niin tylsä kaikinpuolin, niin tein sitten kaiken ihan alusta asti. Tämä ei nyt vielä ihan lopullinen ole, takakansi on tekemättä, etukansi pitää päällystää ja sisäsivujakin vielä täyttää vaikka kuvilla ja/tai tekstinpätkillä, mutta alku on mielestäni hyvä. Kannen kuvat leikkeelin Trendistä, Gloriasta, Imagesta ja Mondosta.

Materiaalit:

Nyt näyttääpi tältä:

Katsotaanpas saanko huomenna kunnolla töitä tehtyä vai meneekö näpertelyksi.

Wonderwall

Hurraa, nyt alkaa asunto näyttämään semmoiselta kololta, jossa viihtyy. Ihan pientä hienosäätöä vailla koko komeus ja sen kruunaa kummitädin ensi viikonloppuna noutama Ikean hylly, jota aiemmin jo kuolailin. Kuvatuksia ottelin jonkin verran, keskityin lähinnä siihen, mitä seiniltä löytyy.


Naulakko tilaa löytyikin enemmän kuin muistin, niin päätinpäs sitten iskeä kaikki korut ja asusteet narikkaan roikkumaan. Ne on niin kivat kun roikkuvat pitkin seiniä ja pysyvätpähän edes vähän paremmin järjestyksessä. Hieman meinaa vaan huterasti olla kiinnitetty tuo naulakko, parisen kertaa on jo puoliksi römähtäny alas tuolta. Pitäs hommata joku salskea nuori mies ruuvaamaan se seinään. Tai soittaa isille.







Tämän idean varastin uudesta(?) trendistä, oli niin ihana idea. Värikkäät peilit lähti mukaan Kärkkäiseltä, kassatäti todennäköisesti piti mua maailman pahimpana narsistina tai sitten se luuli, että en luota ainoastaan yhden peilin mielipiteeseen.










Nämä on ainoat taulut, jotka oon saanu ripustettua. Ensimmäinen on Nenalta aikoinaan saatu iki-ihana taulu (rakastan noita värejä vaan niin älyttömästi!) Se komeilee ruokapöydän päällä, eipähän tarvi Aku Ankkoja enään syödessä lukea, kun tuon taulun kuvia tutkiskelee. Afrikan tähti-taulun tein joskus pari vuotta sitten ihan yksinkertaisesti kehystämällä sen vanhan pelilaudan. Pentuna tykkäsin tuosta pelistä ihan sikana, lauta on kaunis ja no, Afrikka nyt vaan on se toinen koti. Hienompihan tuommoinen on seinään iskeä kuin joku tavallinen kartta. Hieman on lauta vaan kehysten sisällä lähtenyt valumaan, pitää nostella kunhan jaksaa.







Keittiön kätköistä

No, samapa tuo nyt on pistää muutakin kuin noita seinillä olevia juttuja. Sannan pyynnöstä tulee jääkaapin ovea, söpispurnukoita ja purkka-automaattia. Purkat tosin alkaa olemaan lopussa ja aika vanhoja, Ansku niitä tosin vieläkin vetää ihan hyvällä "ruokahalulla".








Niin, ja asiasta vielä poiketen lisää, maatuskoitakin luonnollisesti täältä löytyy. Isä nuo joskus vuosia sitten toi Venäjältä tuliaisina, ihan mielettömän kaunista käsityötä. Vihaan vaan sitä ääntä, kun tuota isointa mummoa vääntää auki.


Muuton myllerryksessä löysin myös Afrikassa tekemäni osoitekirjan. Tuo on vaan niin I-H-A-N-A! Ostin sieltä siis sellaisen ihan mustan tavallisen tylsän osoitekirjan, jossa oli pahviset kannet, tuota pilkullista paperia ja raaputettavia kirjaimia (onko noille olemassa joku hieno sana?). Siitä sitten vaan leikkailemaan ja liimailemaan. Tein myös aika kasan muisti/päiväkirjoja samalla menetelmällä, niistä tuli hitti vaihtarien keskuudessa, kun omaani kaikilta muistoja keräsin ja niinpä sitten varmaan kaikille tytöille tollaiset lahjaksi tekaisin. Pitää postailla kuvia niistäkin jos löytyvät (siis ne omat kirjat), tässä nyt tuo osoitekirja.

Vihaan ehkä eniten ikinä tuota kuvien postailua, menee ihan erilailla lopen kuin eskatsleu näyttää. Ostan nörtin poikakaverin ebaysta, joka laittelee ne mun puolesta.

Nyt Sannan ja Anskun kanssa kattomaan Sinkkuelämää loppuun, "pakotin" ne yövieraiksi ku en vienykkään niitä Nivalaan :)