1. Elämä on niin perseestä byhyy-paska
Vihaan vihaan VIHAAN jatkuvaa angstaamista ja sitä, miten joidenkin ihmisten mielestä kaikki on koko ajan perseestä. Kaikki menee aina huonosti, kukaan ei rakasta, mulla ei oo sitä eikä tätä, oon niin ruma läski paska byhyy. Miksi ei voi iloita pienistä asioista tai edes muistella niitä jo olleita hyviä asioita, jos oikeasti menee päin persettä? Elämä on tasan tarkkaan sitä mitä teet siitä. Ei mullakaan aina putkeen mene ja huonoja päiviä löytyy, mutta ne jää taakse. Mielummin keskityn niihin pieniin ihaniin arkipäivän ihmeisiin, niin kuin vaikka kummipojan hymyyn, viime viikonlopun hauskaan sekopää känniin tai vaikka siihen, miten nätiltä mun kämppä näyttääkään kun valo tulee ikkunasta sisään. Inhottaa semmoiset ihmiset, jotka koko ajan angstaa ja odottaa, että jotain huonoa tapahtuu. Ne ihmiset ei arvosta niiden elämää, niitä asioita joita niillä on tai niitä ihmisiä jotka niiden elämään kuuluu, mikä on taas hirveä loukkaus niitä muita kohtaan. Miksi ei siis voi nähdä sitä hyvää mikä itsellä jo on vaan pitää koko ajan vaatia lisää? Ei sinne risukasaan ikinä se aurinko paista, jos niitä koloja itse koko ajan paskalla tukkii.
2. Tiukkapipot ja ihmiset, joilla on jotain epämiellyttävää perseessä
Tässä menen samoilla linjoilla Astan kanssa. Näistä ei nyt varmaan kukaan tykkää. Menisi kyllä melkein samaan kategoriaan joissain osin edellisen kanssa, näillä ihmisillä kun tuntuu asiat olevan myös aina huonosti, tosin yleensä se johtuu muista (lue: esim. minusta) ihmisistä. Puuttuminen mun tekemisiin, pukeutumiseen, yleiseen habitukseen, päätöksiin, elämän tapaan, elämän katsomuksiin ja uskomuksiin ja niiden kritisoiminen saa joskus melkein murhan partaalle. Mitä se kellekkään kuuluu, montako tatuointia multa löytyy, paljonko rautaa naamaani tungen, monestikko hiukseni värjään eri värillä, mitä teen baarin jälkeen, paljonko juon ja milloin juon, missä ja miten haluan lopun elämääni viettää, milloin teen päätöksen aikuistua? Ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka jaksavat puuttua tällaisiin asioihin ja niitä kritisoida. Jokainen ihminen on (yllätys yllätys) yksilö, jokainen elämä ja luonne on erilainen. Jos joku ei mulle kolahda, niin en ole heti tuomitsemassa ihmistä, jolle se asia onkin mitä mahtavin vaihtoehto. Tämmöiset ihmiset eivät ymmärrä miten voi pitää hauskaa ja että vielä voi elää. Ja muiden asioihin ei tarvitse puuttua. Annan minäkin (no tässähän juuri kyllä itseäni kirjoitan pussiin...) teidän pitää ne kepit siellä perseessänne poikittain.
3. Puhelin käyttäytyminen
Luuria ei lyödä korvaan. Vastaamattomaan puheluun soitetaan takaisin viimeistään seuraavana päivänä. Se nyt vaan kuuluu hyviin tapohin.
Voiko yksikään nainen sanoa rehellisesti, että kuukautiset ei ole maailman vittumaisin asia? No joo, ei ehkä kaikille mutta tuskin niistä kovin moni hirveästi tykkää. Itsehän vihaan niitä yli kaiken. Pari viikkoa menee niin hirveissä hormoonimyrskyissä, että ihan pelottaa, millainen monsteri musta tulee jos joskus paksuksi pamahdan. Toisena hetkenä voisi tappaa jonkun, sitten onkin niin iloinen, tämän jälkeen iskee masennus koska aikaisemmin oli niin vihainen ja ilkeä ja sitten jo itkeä märistään. Vituttaa olla punaisina päivinä niin psykopaattinen jakautunut persoona. Ja sitten ne kivut! Navasta alas päin kaikkea särkee, selkä on normaalia kipeämpi (eli tuntuu siltä niinku kuolisi ihan just), koko ajan paha olo. On nälkä ja väsy. Veto siis ihan poissa ja pienet asiat alkaa vituttaan. Ei kiva. Ja onhan se ny likasta puuhaa.
Niin. Tällä kyseisellä lajilla on nyt viime aikoina ollut jonkinlaisia ongelmia mun kanssa eli en siis itekkään tykkää niistä. Miksi ne ei voi muka keskustella mun kanssa siitä, miksi mut on heitetty joskus miljoona vuotta sitten ihan eri kaupungissa ulos baarista, miksi ne ei voi selittää mulle vieläkään tähän kyseiseen asiaan syytä (vaikka selvinpäin pilke silmäkulmassa sitä kysyin) tai miksi ne hermostuu mulle siitä, että satun tietämään, että lain mukaan sen baarin pitää olla vasta neljältä tyhjä? Ne ei oo nyt muutenkaan ollu yhtään mun kavereita, kai mä oon nyt vihdoin tavoittanu sen vittupääsika-asiakkaan tason kun itse baarihommat lopetin.
4. Kuukautiset
Voiko yksikään nainen sanoa rehellisesti, että kuukautiset ei ole maailman vittumaisin asia? No joo, ei ehkä kaikille mutta tuskin niistä kovin moni hirveästi tykkää. Itsehän vihaan niitä yli kaiken. Pari viikkoa menee niin hirveissä hormoonimyrskyissä, että ihan pelottaa, millainen monsteri musta tulee jos joskus paksuksi pamahdan. Toisena hetkenä voisi tappaa jonkun, sitten onkin niin iloinen, tämän jälkeen iskee masennus koska aikaisemmin oli niin vihainen ja ilkeä ja sitten jo itkeä märistään. Vituttaa olla punaisina päivinä niin psykopaattinen jakautunut persoona. Ja sitten ne kivut! Navasta alas päin kaikkea särkee, selkä on normaalia kipeämpi (eli tuntuu siltä niinku kuolisi ihan just), koko ajan paha olo. On nälkä ja väsy. Veto siis ihan poissa ja pienet asiat alkaa vituttaan. Ei kiva. Ja onhan se ny likasta puuhaa.
5. Portsarit
Niin. Tällä kyseisellä lajilla on nyt viime aikoina ollut jonkinlaisia ongelmia mun kanssa eli en siis itekkään tykkää niistä. Miksi ne ei voi muka keskustella mun kanssa siitä, miksi mut on heitetty joskus miljoona vuotta sitten ihan eri kaupungissa ulos baarista, miksi ne ei voi selittää mulle vieläkään tähän kyseiseen asiaan syytä (vaikka selvinpäin pilke silmäkulmassa sitä kysyin) tai miksi ne hermostuu mulle siitä, että satun tietämään, että lain mukaan sen baarin pitää olla vasta neljältä tyhjä? Ne ei oo nyt muutenkaan ollu yhtään mun kavereita, kai mä oon nyt vihdoin tavoittanu sen vittupääsika-asiakkaan tason kun itse baarihommat lopetin.
