Someday

Tämä päivä on ollu jotain tosi outoa. Mulla on menny mielialat ihan täyttä vuoristorataa koko päivän. Aamuaamu alko tosi paskasti, näin taas viime yönä niin outoja unia ja ne jäi sitten vaivaamaan. Sitten muistin, että tänään on Nenan syntymäpäivä ja johan mieli parani, kun neitoselle soitin ja onnittelulaulut ilmoille päräytin (anteeksi edelleen :D)! Ilouutisenkin kuulin, eli mun "kortti" oli postitädin epäilystä huolimatta saapunu perille ja Nena tykkäs mun lahjasta. Elikkä tyttäret lähtee kuukauden päästä risteilemään, Turusta lähdetään seilaamaan, päivä hengaillaan Tukholmassa (på svenska: vi ska köpä skoarna) ja sitten toisella paatilla takaisin. Kivaa kivaa, en malta oottaa!!

Ulkonakin näytti olevan ihana ilma, taivaalla leijali semi-Simpsonit-pilvet (shame on you, jos et tiiä mitkä ne on!). Nätiltä näytti ja työmotivaatiokin oli ihan huipussaan.



Mutta sitten. Aloin tosiaan niitä töitä tehdä. Tänään oli vuorossa markkinointisuunnitelman teko ja tuntu jotenkin niin suolaselta sitä vääntää. Teen siis töitä kotoa käsin, ainakin vielä toistaiseksi, ja täällä kun meinaa olla miljoona muuta virikettä. Sain sen kunnialla kuitenkin tehtyä valmiiksi, molemmat kappaleet. Mutta pisti vaan kummasti vituttamaan. Ja sitten alkoi sataa. Yhyy.

Muhun iski hirveä kirpparille lähtemisen himo, mutta sitten yllättäen nukahdin ja torkuin niin pitkään, ettei ollut enään mikään järki lähteä niitä läpi juoksemaan. Sadekin jatkui. Noh, kaikesta pitää aina yrittää etsiä positiivisa puolia, niin päätin vaihtaa kirpparijuoksentelun porukoiden varaston koluamiseen ja sadekin alkoi vaikuttaa hyvältä jutulta, pääsin nimittäin ekaa kertaa käyttämään mun iki-ihania pinkkejä Hai-saappaita (miksi mun muuten tekee aina mieli huutaa tuo Hai samalla lailla ku ne kaikki huutaa Hopeanuolessa). Auton nokka siis kohti Nivalaa. Sade tosin oli jo lakannu ja arska paistoi, mutta saappaat silti pysy jalassa.



Missiona oli löytää varastosta karttapallo ja semmoinen pikkutavarahylly. Jokunen aika lahjoitin Nenalle varastosta löytyneen karttapallon ja sillä lyhyellä automatkalla, kun sen eteenpäin toimitin, rakastuin tuohon palluraiseen uudelleen. Oon ollu satavarma, että kaksi palloa meillä on ollu (minä ja mun veli, hahaha), joten eikun etsimään. Löytyhän se, oon matkija-apina :) Tai sitten Nena vaan inspiroi mua ;D Hyllykköä (mikä sen oikea nimi on, siis semmonen hylly missä on ihan hulluna semmosia pieniä hyllyjä) en löytäny, mama meinas että se on heitetty pois. Eli mummulaan tai kirpparille mars.



Kummipoikaa yritin käydä myös kattomassa, mutta pikkumies oli lähteny seikkailemaan jonnekkin, eli tulin takaisin Ylivieskaan. Vitutus nousi taas kotimatkalla, ihmiset kun eivät osaa ajaa ja auton soitin ei ollu taaskaan oikein yhteistyökykyinen. Noh, tästä päästiin yli sillä, että rupesin kuuntelemaan "hei mulla on hauska hattu"-musiikkia ja kokkailemaan. Tällaista syntyi:

Tiedän, näyttää hieman epäilyttävältä. Mutta kyseessähän on lapsuusvuosien unohdettu herkku eli SUKLAAMANNA! Ihan yhtä hyvälle maistui kuin sillon junnunakin <3


Tyytyväisenä hyrräsin niinkuin kissa ja ilta parani jotain potenssiin miljoona, kun Maria!-show alkoi. Iki-ihana Olavi Uusivirta puhui vasemmistolaisuudesta (en kyllä hirveesti keskittyny sen puheeseen, lumoudun sen kasvoista aina ihan totaalisesti, me saatas kauniita lapsia), Raakel Liekki ja joku toinen muikkeli (en muista nimeä, buhuu) esitteli niiden maalauksia. Tykkäsin tosi paljon, muhun iskee kitch. Ihanan kieroutunutta; teosten nimet oli hyvät. Ja sittenhän se potti räjähti täysin! Ruutuun asteli kukas muukaan kuin Suomen yksinoikeutettu cosmopoliitti glamourprinsessa, tanssija-laulaja-malli ja koko kansan ykkösblondi JOHANNA TUKIAINEN. Ja tältähän se J-Tuk sitten näytti:




Jutut oli taas ihan omaa luokkaansa, vieläkin naurattaa. Enköhän mä jaksa ilman mitään suurempia vitutuksen tunteita tämän loppu viikon, ihan vaan Jossua muistelemalla.

Niin, ja tosiaan tänään latasin itelleni tuon polaroid-muokkausohjelman. Aika hauska, paitsi että aikaa menee ja itse noita ei pysty oikein rajaamaan, mutta yllättyypähän aina mitä sieltä tulee. Mutta äänet on kivat samoin kuin värit, vaikka vähän vääristääkin :D Se löytyypi täältä.