On aivan käsittämätöntä, miten musiikki voi saada tietyt tunteet palautumaan niin elävästi. Esimerkiksi Tehosekoitinta kuunnellessa (viime kesän parhaat musitot liittyvät kyseiseen bändiin, oi että, vieläkin hymyilyttää :)) samat vapauden, riemun, ilon ja surunkin tunteet valtaavat mieleni samalla tavalla nyt kuin kesälläkin. Muistan tilanteet, joissa tietyt kappaleet soivat, täysin kristallin kirkkaana samoin kuin niihin kuuluvat tuntemukset.
Minulle musiikki on lähes yhtä sama asia kuin muistot. Elämässäni musiikki liittyy aina johonkin, oli se sitten hyvää tai huonoa; kaameimmat discojytkytykset tuovat työyöt mieleen, Juice kuulu ehdottomasti Jyväskylä-Nivala välille, Beatles on yhtä kuin Asta, punkku ja aatokset siitä millä vuosikymmenellä meidän olisi pitänyt syntyä, että oltaisiin kävelty 60-luvulla ilman kenkiä ja vesikierteet nousevat silmiini joka kerta vieläkin kun kuulen yo-juhalassani esitetyn Maailma on sun-biisin. Yleensäkkin kaikissa asioissa jotka muistan, soi jonkinlainen taustamusiikki. Ovatko ne siis muistoja musiikilla vai muistoja musiikista?
Olen myös pohtinut musiikin taikaa. Jokainen taiteilija, joka musiikkia säveltää tai sanoittaa, usein tekee sitä itselleen. Hän kokoaa siihen omat sekalaiset ajatuksena, tuo tuskaansa tai rakkauttaan esille tai kertoo omasta henkilökohtaisesta sielunmaailmastaan. Jokainen laulu on jonkun henkilökohtainen hengentuote. Silti se voi tulla monelle muulle ihan yhtälailla tärkeäksi ja henkilökohtaiseksi. Eläköön tulkinnanvapaus!! Itselleni esimerkiksi tärkeitä kappaleita ovat Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt- ja Kaija Koon Jos sua ei ois ollut-kappaleet. Molemmat kertovat tekijälleen ja esittäjälleen rakkaudesta, minulle ne ovat ylistyksiä ystävyydestä. Hetken tie on kevyt-biisi on kuin suoraan kirjoitettu parhaan ystäväni ja minun suhteesta, Jos sua ei ois ollut taas kertoo menehtyneestä ystävästäni. Musiikki on ihmeellinen taiteenlaji, siitä voi jokainen tehdä itselleen henkilökohtaista.
Tämän perusteella on minun mennä nyt sanomaan jotain musiikkia huonoksi, mutta silti sen teen. Tiedän, ehkä hieman tekopyhää aiemman sepustuksen jälkeen mutta niin vain on. Eiväthän kaikki muistot voi olla hyviä. Ja sitäpaitsi Lauri Tähkä on ihan oikeasti paska.
Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.
Tehosekoitin-Hetken tie on kevyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti