Olen täysin rytmitajuton ihminen, myönnän sen. Nimittäin unirytmitajuton. Yhden yön valvomisen seurauksena on vähintään viikon kestävä yöpöllönä kukkuminen, nukkumaan meno-ajat eivät ole lähellekkään inhimillisiä. Kouluakin kun pitäisi jaksaa käydä ja joskus jopa sinne aikaisin herätä (täytyy olla äärimmäisen sadistinen ihminen, kun laittaa lukujärjestyksen täyteen aikaisia herätyksiä).
Tämä ruljanssi alkaa yleensä sunnutaina tai viimeistään maanantaina. Syyttävä sormi kuitenkin kohdistuu joka kerralla kuningas alkoholiin: valvominen johtuu joko kosteista illoista ja niitä seuranneista liskodiskoista tai sitten baarin huuruissa vietetyn työillan jälkeisestä ajantajunnan menettämisestä. Valvomista jatkuu koko viikon, sillä yksiäkään täysiä yöunia ei tule. Sitä joko herää "liian aikaisin" ja lähes vaipuu päiväuneen iltapäivällä (mikä taas verottaa nukkumamenoajan saapumista illemmalla) tai lintsaamisen houkutus kasvaa liian suureksi ja neitokainen jatkaa sata vuotista untaan ainakin siihen kahteen kolmeen iltapäivällä.
Toisaalta koko päivän "menettäminen" ei minua haittaa, ainakaan jos se johtuu liian myöhään nukkumisesta. Päinvastoin, onko mitään ihanempaa kuin herätä suoraan lounaalle, telkkarin lempisarjani alkavat tavallaan aiemmin ja kukapa oikeasti haluaa herätä pimeään ja masentavaan aamuun? Koska siis päivällä on tosiaan valoisampaa... :P Muutenkin yöeläjän elämä sopii minulle paremmin; toimin paljon paremmin yöllä, parhaat ideat syntyvät yön pimeinä tunteina ja muutenkin yleinen fiilis yöllä on rauhallisempaa. Koitappa joskus viettää koko päivä kotona ihan neljän seinän sisällä, olosi on levottomampi kuin jos tekisit saman yöllä. Alitajuisesti muiden ihmisten päivän kiire on aistittavissa ja kasvattaa stressiä. Itse harvemmin öisin stressaan.
Mistä tämä unirytmin päälaellaan olemisen paheksunta sitten johtuu? Miksi on väärin, että valvon yöt ja nukun päivät tai että haluan viipyä sängyssä pitkälle iltapäivään ja hoitaa asiani yöllä? Syntipukin paikan saa tällä kertaa yhteiskunta. Meille uskotellaan pienestä pitäen, että ainoa oikea aika toimia ja elää on päiväsaika ja siksi kaikilla tulisi olla niinsanottu normaali unirytmi, herätä aamulla aikaisin ja mennä illalla ajoissa nukkumaan. Enhän minäkään unirytmistäni muuten välittäisi, ellei yhteiskunta asettaisi näitä paineita: koulua täytyy käydä päivisin, kaupat ja virastot ovat auki päivisin jne jne. Ai miksi? Koska kaikki ääliöt haluavat nousta aikaisin aamulla. Ei seksi tätä maailmaa pyöritä, eikä sitä tee rahakaan vaan unirytmi. Tasa-arvon nimissä vaadinkin nyt, että kaikki palvelut kirjastoista kauppoihin ja kouluista päiväkoteihin laajentavat palveluaikaansa 24 tuntisiksi. Maailmasta eivät ihmiset lopu, meitä unirytmittömiä löytyy monia satoja, tuhansia miksei jopa miljoonia, jotka haluamme elää ja herätä silloin kuin huvittaa ja nukkua tasan niin pitkään ja silloin kun huvittaa. Ihmisten stressitaso laskisi huomattavasti, kun mahdollista toiminta-aikaa annettaisiin tosiaan se 24 tuntia vuorokaudessa, hoidat asiasi silloin kun jaksat. Pois kaikki yölisät ja yölipun hinnat, vuorokauden aikojen täytyy olla tasavertaisia keskenään!
Tällä hetkellä olen valvonut noin 26 tuntia 28 minuuttia putkeen, minulla ei ole juurikaan mielikuvaa siitä mitä äsken olen kirjoittanut tai onko siinä minkään näköistä päätä taikka häntää. Vitutuskäyrä alkaa kohoamaan hurjiin lukemiin, koska en voi vielä nukkua, sillä MINUN TÄYTYY KORJATA UNIRYTMINI JA HERÄTÄ AIKAISIN AAMULLA. Että eipä meikäläinen ainakaan nuku mitään Ruususen unta perkele. Tämänkin kirjoitin, etten nukahtaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti