tiistai 9. maaliskuuta 2010

Wonderwall

Hurraa, nyt alkaa asunto näyttämään semmoiselta kololta, jossa viihtyy. Ihan pientä hienosäätöä vailla koko komeus ja sen kruunaa kummitädin ensi viikonloppuna noutama Ikean hylly, jota aiemmin jo kuolailin. Kuvatuksia ottelin jonkin verran, keskityin lähinnä siihen, mitä seiniltä löytyy.


Naulakko tilaa löytyikin enemmän kuin muistin, niin päätinpäs sitten iskeä kaikki korut ja asusteet narikkaan roikkumaan. Ne on niin kivat kun roikkuvat pitkin seiniä ja pysyvätpähän edes vähän paremmin järjestyksessä. Hieman meinaa vaan huterasti olla kiinnitetty tuo naulakko, parisen kertaa on jo puoliksi römähtäny alas tuolta. Pitäs hommata joku salskea nuori mies ruuvaamaan se seinään. Tai soittaa isille.







Tämän idean varastin uudesta(?) trendistä, oli niin ihana idea. Värikkäät peilit lähti mukaan Kärkkäiseltä, kassatäti todennäköisesti piti mua maailman pahimpana narsistina tai sitten se luuli, että en luota ainoastaan yhden peilin mielipiteeseen.










Nämä on ainoat taulut, jotka oon saanu ripustettua. Ensimmäinen on Nenalta aikoinaan saatu iki-ihana taulu (rakastan noita värejä vaan niin älyttömästi!) Se komeilee ruokapöydän päällä, eipähän tarvi Aku Ankkoja enään syödessä lukea, kun tuon taulun kuvia tutkiskelee. Afrikan tähti-taulun tein joskus pari vuotta sitten ihan yksinkertaisesti kehystämällä sen vanhan pelilaudan. Pentuna tykkäsin tuosta pelistä ihan sikana, lauta on kaunis ja no, Afrikka nyt vaan on se toinen koti. Hienompihan tuommoinen on seinään iskeä kuin joku tavallinen kartta. Hieman on lauta vaan kehysten sisällä lähtenyt valumaan, pitää nostella kunhan jaksaa.







Keittiön kätköistä

No, samapa tuo nyt on pistää muutakin kuin noita seinillä olevia juttuja. Sannan pyynnöstä tulee jääkaapin ovea, söpispurnukoita ja purkka-automaattia. Purkat tosin alkaa olemaan lopussa ja aika vanhoja, Ansku niitä tosin vieläkin vetää ihan hyvällä "ruokahalulla".








Niin, ja asiasta vielä poiketen lisää, maatuskoitakin luonnollisesti täältä löytyy. Isä nuo joskus vuosia sitten toi Venäjältä tuliaisina, ihan mielettömän kaunista käsityötä. Vihaan vaan sitä ääntä, kun tuota isointa mummoa vääntää auki.


Muuton myllerryksessä löysin myös Afrikassa tekemäni osoitekirjan. Tuo on vaan niin I-H-A-N-A! Ostin sieltä siis sellaisen ihan mustan tavallisen tylsän osoitekirjan, jossa oli pahviset kannet, tuota pilkullista paperia ja raaputettavia kirjaimia (onko noille olemassa joku hieno sana?). Siitä sitten vaan leikkailemaan ja liimailemaan. Tein myös aika kasan muisti/päiväkirjoja samalla menetelmällä, niistä tuli hitti vaihtarien keskuudessa, kun omaani kaikilta muistoja keräsin ja niinpä sitten varmaan kaikille tytöille tollaiset lahjaksi tekaisin. Pitää postailla kuvia niistäkin jos löytyvät (siis ne omat kirjat), tässä nyt tuo osoitekirja.

Vihaan ehkä eniten ikinä tuota kuvien postailua, menee ihan erilailla lopen kuin eskatsleu näyttää. Ostan nörtin poikakaverin ebaysta, joka laittelee ne mun puolesta.

Nyt Sannan ja Anskun kanssa kattomaan Sinkkuelämää loppuun, "pakotin" ne yövieraiksi ku en vienykkään niitä Nivalaan :)

4 kommenttia:

  1. hih, voin kyllä kuvitella sen kassatädin ilmeen kun peilien kanssa siihen marssit :D joskus tulee itsellekin sellainen olo kassalla, että pitäisi jotenkin selitellä niitä ostoksiaan. todellisuudessa sitä myyjää tuskin vähempää voisi kiinnostaa mitä ihmiset kotiinsa kantavat :D pienenä muistan että oli ainakin sellaisia raaputettavia kuvia joita kutsuttiin siirtokuviksi, ovatkohan nuo kirjaimet sama juttu? :)

    VastaaPoista
  2. Nuo peilit on iiiihanat! Mietinki että mistähän sää meinaat löytää niitä erivärisiä ja paljon, mut tosiaan.. Kärkkäinen.

    Ja hei, sää oot ASKARRELLU!! mahtavata :D

    VastaaPoista
  3. Anna, itellä vaan on ihan älytön tapa kyylätä kaikkien muiden ostokset ja tehdä johtopäätöksiä (ei aina niin fiksuja) siitä, mitä ne niillä kamoillaan tekevät. Automaattisesti luulen sitten, että ainaki kassat miettii mitä mä kamoillani teen :D Ja totta, siirtokuviahan ne, kiitos :)

    Nena, tuu kattoon niitä peilejä, niin piirrellään niihin viiksiä. Kuusivuotiaan motoriikalla voi askarrella, eikö se jo todistettu häissä :D

    VastaaPoista
  4. Vähän hienoja juttuja oot tehny, tuun sitte keväällä/ kesällä katsastaan sun kämpän kun asun sillon itekki pohojanmaalla!

    T. Tintti

    VastaaPoista