Lights, camera, action!

Viime viikonloppu oli ehkä maailman oudoin: perjantai tuli vietettyä porukoiden kanssa baareilemassa ja ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan vietin lauantai-illan ihan kokonaan kotosalla ihan vaan löhöten (miksi tuo lause kuulostaa tyhmältä? No, ihan sama). Lauantain päätin sitten pyhittää leffojen katselulle.

Liityin joskus vuonna nakki ja peruna Home-enterin leffaklubiin ja en ikinä muista perua noita leffoja, niin dvd-hyllystä löytyy vähän kaikenlaista. Päätinkin siis ensimmäisenä katsoa tämän kuun paketin leffat ja aloitin (500) Days of Summer-pätkästä. Ja voi luoja mikä leffa! Tykkäsin ihan hirmuisesti, kyseessä ei todellakaan ollut mikään tavallinen romanttinen komedia. Kerrontaa ei oltu tehty kronologisesti, mistä tykkäsin. Tunnelma oli aidon tuntuinen, ei semmoista ällöä siirappista paskaa, mitä tällaisistä jenkkileffoista yleensä löytyy. Pääpari eli Joseph Gordon Lewit ja iki-ihana Zooey Deschanel olivat ihanan luontevia ja toivat mielestäni omanlaisen "outoudensa" (mulla pyörii vaan englannin kielen sana corky mielessä koko ajan) tähän leffaan, molemmat kun eivät ole semmoisia siirappisia babyfaceja. Ne on babyfaceja, joissa on särmää, sehän se sana on! Ainoastaan toi Lewit ahdisti ihan semisti, kun oon tottunu siihen jotenkin semmoisena teininä, kiitos Kolmas kivi Auringosta-sarjan. Musiikit meni kyllä kanssa tässä leffassa ihan kohilleen, samoin kuin värimaailma ja muut pikkuratkaisut. Jostain kumman syystä mulle tuli tästä leffasta ihan älyttömät Juno-vibat.


























Toisena koneeseen lähti pyörimään Lomaterapiaa. Ihan hirveää paskaa. Jo idea oli huono, vitsit paskoja ja loppuratkaisu niin selvä jo dvd-kotelon kannet avatessa. No, niinhän se on useimmiten tällaisten leffojen kohdalla, mutta kun tästä ei oikein löytynyt mitään positiivista. Tai no, oli niillä ihan hienot huvilat siellä saarella ja ne pikkupojat oli ihan suloisia. Ainoa semi-hauska kohtakin liittyi näihin pikkupoikiin. Ahdistusta aiheuttaa se, että Malin Åkermanilla on kotelon kannessa blondit hiukset ja itse leffassa sitten punaiset. Joo, tyhmää mutta ahdistaa silti. Eikö ole sen vertaa edes viitsitty panostaa, että päänäyttelijöiden ulkonäkö matchaisi kannessa ja leffassa? Vähän sama kuin laittaisi Renee Zellwegeristä anorektikkokuvia Bridget Jones-leffojen kansiin.



Tämän pettmyksen jälkeen lähti pyörimään jo aiemmin nähty varma valinta eli Vicky Cristina Barcelona. Rakastan rakastan RAKASTAN tätä Woody Allenin leffaa. Kaikki on niin kohdallaan: äärettömän lahjakkaat näyttelijät, kerronta, tunnelma, värit, musiikki, tarina. Rakastan sitä tapaa, miten tässä leffassa monesti tapahtumien taustat korostavat esitettyjä tunnetiloja. Javier Bardem on niin syötävän ihana ja Penelope Cruz niin valloittava, tämä nainen onnistuu joka leffassa taidoillaan ja karismallaan, yksi kaikkine aikojen lempinäyttelijöistäni. Leffa on niin hyvä, ettei edes yleensä ärsytystä aiheuttava Scarlett Johansson vituta yhtään, päin vastoin, tykkään siitäkin. Aina kun tätä leffaa kattoo, niin tekee niin mieli lähteä itsekkin vaeltelemaan kesäiseen Espanjaan, voi voi voi.